Pimeydessä leijailevaa savua ja tuhkaa
Puristan kohmeisilla sormillani pahvista mukia kuin se olisi kaikki, mitä omistan
Käännän kasvot liekkejä kohti, jotta en vapisisi niin kovasti
Värivalojen alla laulava tyttö muistuttaa häntä,
jota pitelin kerran kaaoksen keskellä, silitin hiuksia jotta hengittäminen olisi helpompaa
Valot vaihtuvat punaisista violeteiksi ja vaimeneva soitto kohoaa kohti tähtitaivasta
Me voisimme kadota

Rakastun joka kerta uudelleen sin tekstien taianomaisuuteen. On kuin olisin jossain toisessa maailmassa, kun tätä luen.
VastaaPoistaIhana, kiitos <3
Poista