Jossakin yläpuolellani avataan ovi, suljetaan ovi,

avataan ovi ja suljetaan uudelleen

Istun täydellisessä hiljaisuudessa,

tarkkailen halkeamia betonikuoressa joka ympäröi minua

Vuosia paikallaan seisoneen ilman kylmettämä seinä rutisee sormieni alla,

kun juoksutan niitä pitkin sen väsynyttä pintaa

Täältä olen kerännyt itselleni minuuden

Täältä haalin kasaan sen katkeransuloisen taakan,

jota tänäkin päivänä harteillani kannan

Ensihetkillä en ollut mitään

Valitettavan vajavaista vieläkin

Kaiverran nimikirjaimeni lattian likaisen sinertävään nurkkaan

Pala sitä lattiaa kaihertaa kai ikuisesti