keskiviikkona


Tuhat askelta juoksee seinillä 
Hauraan ikkunan murtuessa kahdeksanjalkaisten, mustien pelkojen tieltä
Luisevine raajoineen ne hautaavat alleensa kaiken aina viimeistä toivonpilkahdusta myöten 
Ja pölyn laskeutuessa ovensuussa seisoo  pimeys
Sen kylmän tuijotuksen edessä suljen silmäni ja vapisen pienuuttani
Eikä pimeyttä voiteta pimeydellä, typerä lapsi, kyllä sinä sen tiesit



Mutta kaikkihan oli unta, eikö?

2 kommenttia :