Tuhat askelta juoksee seinillä 

Hauraan ikkunan murtuessa kahdeksanjalkaisten, mustien pelkojen tieltä

Luisevine raajoineen ne hautaavat alleensa kaiken aina viimeistä toivonpilkahdusta myöten 

Ja pölyn laskeutuessa ovensuussa seisoo  pimeys

Sen kylmän tuijotuksen edessä suljen silmäni ja vapisen pienuuttani

Eikä pimeyttä voiteta pimeydellä, typerä lapsi, kyllä sinä sen tiesit

Mutta kaikkihan oli unta, eikö?