sunnuntaina




 Tietoisuus valuu alas kurkusta tahmeana ja kitkeränä

Miksi ne enää minua kiusaavat, 
minähän unohdin jo kaksi minuuttia sitten kuinka hengitetään


Älä koske
Minun maljani läikkyy hipaisusta yli reunojen

rustaillut jokseenkin kello

6 kommenttia :

  1. Anniina21. maaliskuuta 2016 klo 15.25

    APUA MITEN SÖPÖ SORMUS. Ja ihanaa tekstiä, niin kuin aina ♥

    VastaaPoista
  2. Ester X22. maaliskuuta 2016 klo 20.40

    Voi miten ihana loppu! <3

    VastaaPoista
  3. alexa30. maaliskuuta 2016 klo 15.24

    Huhu, mä rakastan sun blogia. Tää se vasta inspiroiva on, ja niin kovin kaunis. Kuvat on ihania, kaikki tässä blogissa on niin upeeta. Oot todella, todella taitava. Kirjottaminen on sun juttus, sen huomaa näistä teksteistä. Sä osaat.

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja ( Atom )