Huomaamattani minusta on tullut se joka tukeutuu kaiken muun sijaan
Sinuun, sinun lämmittäviin käsiisi
Jotta omani eivät vapisisi aivan niin paljon kuin eilen
Lyhyessä ajassa olet opettanut minulle
Enemmän kuin yksikään kirja, yksikään koulu,
enemmän kuin yksikään muu
Siitä, kuinka yksi kevyt kosketus on koko maailma
Siitä, kuinka niellään pettymys ja hymyillään
Siitä, että selviän kuitenkin
Tulkoot mitä vaan
* * *
Tuntuu etten ole pitkään aikaan saanut mitään aikaiseksi blogin suhteen,
antakaa anteeksi. Olisi mulla paljonkin ajatuksia, mutta ajatuksiksi ne tuntuvat jäävän.
Oon kuitenkin vielä täällä.
Jos jotakin olen oppinut, niin sen, että ajatuksia ei voi pakottaa sanoiksi. Ne tulevat kun tulevat, jos tulevat. Joten älä siis turhaan pode syyllisyyttä kirjoittamattomuudesta. Kyllä me täällä vielä ollaan.
VastaaPoista<3
Poistatää runo on niin kaunis ja herätti mun pään sisälle jonkinlaisen suuremman tarinan. rakastan sun blogia ja vielä enemmän sitä, että ollaan oikeesti tutustuttu toisiimme, eikä jääty vaan niiksi blogeissa kommentoiviksi, kerran bussissa tavanneiksi ihmisiksi.
VastaaPoistaKiitos<3
PoistaHui, en olis kyllä arvannut silloin bussissa että tulevaisuudessa oltaisiin tässä tilanteessa. Enkä kadu ollenkaan, musta tuntuu etuoikeutetulta, että saan tuntea sut. Elämä on kummallista aina välillä, hah :') (syvällistä pohdiskelua, wou) Oot ihana ja tärkeä. ❤️