Hänen sielunsa ei kaivannut valoon

Muiden avatessa verhoja päivän tieltä

Hän piiloutui lohdulliseen hämärään

Ja päivä päivältä pimeys kasvatti juuriaan yhä syvemmälle sisimpään

Sen tytön huulilla näin kerran leveän hymyn

Mutta silmistään kuvastui sata kolkon kaunista langennutta enkeliä