Maailma oli tässä ja nyt

Välillämme kahden senttimetrin hiljaisuus

Sinun silmäsi loistivat tuhat kertaa kauniimmin 

Kuin ikkunasta taittuva auringon kapea valokiila

Enkä voinut katsoa siristämättä silmiä

Ja jossakin vaiheessa unen luisevat, 

haparoivat sormet saivat otteen minusta

Äkkiarvaamatta

Vetäen mukanaan tyhjään ja levolliseen tiedottomuuteen