Hiljainen junanvaunu

Hän istuu viimeisessä penkissä

Kasvot ikkunaan päin

Kädet kiedottuna jalkojen ympärille

Sadepisarat samentavat likaisen ikkunalasin

Hän odottaa

Ympärillään joukko outoja kasvoja

Niistä jokaiselle hän on vain ilmaa

Matkustajat vaihtuvat yksi kerrallaan

Mutta mikään ei muutu

Ja jälleen koliseva juna katoaa horisontin taakse

Tyhjä, pölystä harmaa junanvaunu

Hän istuu ja odottaa